Rokotekriitikko oppii viattoman lapsen kantapään kautta

Rokotekeskustelu on taas roihahtanut, kun HS julkaisi artikkelin pietarsaarelaisesta trendistä, jossa päätetään olla rokottamatta lapsia. Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin, mutta päätin nostaa taas kissan pöydälle.

Olen aika mustavalkoinen ihminen, mitä tulee muiden ihmisten ylenpalttiseen yksinkertaisuuteen, kuten nyt esimerkiksi rokotevastaisuuteen. Jos ihminen päättää esimerkiksi pitää valtion virallisia ravitsemussuosituksia viranomaisten salaliittona, jonka tehtävä on sairastuttaa koko kansakunta, osaan ehkä vielä viitata kintaalla moisen hörhöilyn suuntaan ja olla ihan vain että I don’t even…mutta kun kysymys on rokotteista on kysymys myös minusta ja minun lapseni terveydestä. En hyväksy rokotevastaisuutta, en kykene ymmärtämään sitä enkä pidä suutani kiinni aiheesta.

rokotusvastaisuus

Aloin miettiä valmisteilla olevaa lakialoitetta, jonka mukaan lapsilisän nostamisen edellytyksenä olisi sitoutuminen kansalliseen rokotusohjelmaan. Aloitteeseen kuuluisi myös rikoslain muuttaminen niin, että lapsen rokottamattomuudesta voitaisiin tuomita rangaistus lapsen huoltajille, jos lapsi itse tai joku muu kuolee, vammautuu tai sairastuu vakavasti rokottamattomuuden vuoksi. Iltalehden päivän meilissä aloite tuomittiin turhan rajuksi ja sanottiin, että valistus riittää.

Ajattelin itse välittömästi, että lakialoite on ehdottoman hyvä asia. Valistus on hyvä ja sellainen toki auttaa, kun valistetaan ihmisiä, jotka eivät oikeasti tiedä aiheesta mitään. Mutta rokotekriitikot vain taitavat useimmiten olla hyvin ”valistuneita”. He uskovat vakaasti omaan asiaansa ja etsivät tietoa lähteistä, jotka tukevat ainoastaan heidän omaa mielipidettään. Heidän päätään harvemmin käännetään. Siksi en oikein osaa uskoa valistuksen voimaan, mitä rokotteisiin tulee.

Kun tarvitsen vahvistuksen sille, olenko mielipiteessäni liian ehdoton tai aivan väärässä, käännyn siskoni poikaystävän puoleen. Hänen kanssaan juteltuani saatan muuttaa mielipiteeni täysin (koska pystyn mielihyvin myöntämään, että hän on itseäni viisaampi ihminen ja hänellä on yleensä aiheesta kuin aiheesta huomattavasti enemmän tietoa kuin minulla), mutta yleensä saan vain lisää hyviä näkökantoja aiheeseeni. Tämän lakialoitteen suhteen hän oli sitä mieltä, että niin tujut toimenpiteet rokotevastaisuuden kitkemiseksi saattavat aiheuttaa ongelmia, mutta toisaalta jos rokotekattavuus putoaa liian alas ja muutkin ovat vaarassa, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa yksilönvapautta rokotteiden suhteen. Olen samaa mieltä.

Eräs vanha koulukaverini kirjoitti Facebookissa tutkineensa graduaan varten rokotevastaista retoriikkaa. Hän kertoi tämän päivän rokotekriittisten argumenttien vastaavan samoja argumentteja kuin 1840-luvun Englannissa, jossa ensimmäisenä järjestettiin laajamittaisia rokotuksia isorokkoa vastaan. Kaverini kertoi, että jo tuolloin uskottiin, että rokotteet ovat turhia ja niiden taustalla on ahneen lääketeollisuuden ja kontrollihaluisen valtiovallan juoni. Jäin miettimään, mistä tämä taipumus salaliittoteoriointiin meihin ihmisiin on tullut ja miksi se on niin vahva, että jotkut meistä uskovat samoihin juoniin vuosisatoja! Onko kyseessä joku alkukantainen psykologinen ilmiö, selviytymisvietti, joka ei anna meidän luottaa ihmisiin? Joka etsii vihollisia joka kulman takaa? En käsitä, mistä kumpuaa ikiaikainen taipumus siihen, että uskoo esimerkiksi jonkun haluavan hitaasti murhata meidät rasvattomalla maidolla, margariinilla, fluoritableteilla, kraanavedellä, aspartaamilla …

Taistelussa hörhöjä vastaan on roolinsa ja vastuunsa mediallakin. Se ei saa luoda kanavissaan false balance -asetelmaa, joka saa oikeat asiantuntijat vetäytymään koko keskustelusta. Ei mikään ihme, jos joku tietämätön maallikko lähtee hörhöilijöiden kelkkaan, kun valeasiantuntijat täyttävät lehtien palstat ja tv-ruudut. He kun ottavat mielellään vastaan sen media-ajan ja -tilan, mistä asiantuntijat kieltäytyvät. Toisaalta ymmärrän osin taka-alalle jääviä asiantuntijoita. En minäkään välttämättä haluaisi asettua vaikka ajankohtaisohjelmaan täysin vailla karismaa, jos vastaani asettuisi ihminen, jolla ei ehkä ole suotu älyä, päättelykykyä tai oppineisuutta, mutta sitäkin enemmän puhelahjoja ja karismaa. Vaikka asiantuntija kertoo, mitä lukuisat tieteelliset tutkimukset ovat todenneet rokotteista, lähdekritiikitön tavallinen pulliainen uskoo kuitenkin esiintymistaitoista valeasiantuntijaa, joka puhuu hänet pyörryksiin.

Minusta on surullista, ettei rokotevastaisuudesta kärsi vain hörhö itse, vaan ennen kaikkea hänen lapsensa, jolla pitäisi olla oikeus rokotteeseen, joka suojaa häntä hirvittävän vaarallisilta taudeilta. Infektiotautien professori Heikki Peltola kirjoitti Hesariin mielipidekirjoituksen, joka jokaisen kannattaisi lukea.

”Rokotuskriitikoiden näkemyksissä vanhempien oikeus vaikkapa jättää lapsi rokottamatta sekoittuu lapsen oikeuteen. Ei laki salli lapsen suojaamista vaillinaisesti, hänen sairastuttamistaan, vammauttamistaan, ehkä kuolemaa – senkään vuoksi, että vanhemmilla on harhainen käsitys rokotuksista.”

Helsingin Sanomien rokoteartikkeliin haastateltu pietarsaarelainen lastenlääkäri Markus Granholm uskoo, että ihmiset heräävät rokotevastaisuuden vaaroihin vasta, kun jollekin käy huonosti. Niin suuri idiootti kuin rokotevastainen onkin, hänen ei voi toivoa oppivan kantapään kautta. Se kantapää kun on viattoman lapsen.

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

Mökillä

Vietimme viime viikonlopun eräällä mökillä, missä oli niin mukavaa, että viikonloppu sai minutkin melkein haaveilemaan omasta mökistä. Melkein, sillä kun mietin asiaa kaksi sekuntia pidempään, tajuan ettemme ole Jaakon kanssa ollenkaan sellaisia ihmisiä, jotka saisivat pidettyä jonkin kesäpaikan kunnossa paria vuotta pidempään. On kuitenkin hienoa saada vaikka kerran kesässä kutsu ihanalle mökille, missä on upeat tilat ja merimaisema, joka on suurin syy siihen, että minäkin erehdyn toisinaan haaveilemaan mökistä. Ihailen kyllä kovasti ihmisiä, jotka ovat niin ahkeria ja aikaansaavia, että jaksavat viikonloppuisin ja lomillaan pitää huolta kesäpaikastaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsimme reissullamme myös hiukan veneilemään (tyttökin oli ensimmäistä kertaa veneessä) ja tein mielessäni lupauksen itselleni, että meillä on vielä joskus vene. Meillä oli lapsuudessani iso moottoripurjevene, jolla teimme kesäisin pitkiäkin reissuja. Olisin ihan valmis opettelemaan itse purjehtimaan, jotta pääsisin vielä joskus nauttimaan tuosta elämäntyylistä. Jaakkokin tykkää veneilystä ja etenkin kalastamisesta, mutta hän on venehankinnan suhteen skeptisempi. Siellä tulisi sitten oltua kerran kesässä, sanoo hän, mutta olen eri mieltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMökki-isäntämme ja -emäntämme olivat niin vieraanvaraisia, että tässä on ihan paineita, miten koskaan voimme korvata vierailun heille. Ruoka oli niin hyvää, että täytyy muistaa pyytää pariakin reseptiä talteen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökillä opittua: mustikoiden kerääminen itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tutkimusmatkailija Dino oli mökkiviikonlopun jälkeen niin poikki, että rötkötti koko sunnuntai-illan sohvalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämän ensimmäinen veneretki sujui hyvin: typy oli unessa noin viidessä minuutissa :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Emilillä kylässä

Käväisimme Harjavallan-minilomallamme Emil Cedercreutzin museolla, missä äidillä on koruja myynnissä. Erika osti ihania siluettikortteja ja minä yritin olla ostamatta Paronin pötköjä (lakuja). Note to self: museolta voi ostaa valuvia valkoisia kynttilöitä, joita olen etsinyt. Näin ennen muuttoa en viitsinyt ostaa, mutta heti vuoden vaihteessa suuntaan tuonne kynttiläostoksille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihmettelimme pihamaan kauniita veistoksia ja otimme kuvia. Tiesittekö muuten, että Helsingin Varsapuistikossa upea Äidinrakkaus-veistos on juuri Harjavallassa asuneen Cedercreutzin tekemä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laittakaapa paikka mieleen, täällä on nimittäin marraskuussa lasten lelu- ja vaatenäyttely, jossa meidän äitikin on mukana! Mukana on esimerkiksi äitiyspakkauksia vuosien varrelta. Kirjoitan aiheesta varmasti enemmän, kun näyttely on ajankohtainen. Täytyisi itsekin kunnostautua lapsuudenkotikaupungin kulttuuritarjonnan suhteen, sillä museolla on usein hienoja näyttelyitä. Missasin juuri päättyneen japanilaisten taiteilijoiden Liikkeen todellisuus -näyttelyn ja nyt kyllä harmittaa. Alkamassa on akvarellinäyttely ja se pitäisi käydä katsastamassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näitä patsaita pääsee katsomaan museon pihamaalla, vaikkei museo olisikaan auki. Cedercreutzin taiteilijakoti on myös todella vaikuttava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meikäläisen kesäpäivän asusta myöhemmin lisää…